Opetus

Jokainen tekee virheitä - aina voi pyytää anteeksi, aina voi saada anteeksi

Heräät yöllä, olet hiessä. Olet juuri nähnyt järkyttävää, ahdistavaa unta, joka vaikuttaa kaiken lisäksi liikaakin todelta. Välillä ihminen tekee asioita, koska on kovin epätoivoinen, pimeässä, eikä näe valoa. Se karkaa aina otteesta, kun luulee onnistuvansa. Hikesi on samalla tulikuumaa mutta silti tuntuu että olisit jäässä. Kasaat peittoa syliisi, mutta se ei auta. Menet keskellä yötä vessaan, avaat hanan ja peset kasvosi. Sitä sanotaan hyväksi keinoksi, kun on paha olla. Mutta kun näet nostat kasvosi ja näet levinneet meikit, mikään ei ole muuttunut. Se fakta, että olet tehnyt jotain peruuttamatonta, pyörii päässäsi yhä uudestaan.

Toisten järkytys, pelko, paha olo tekevät sinusta niin huonon, epäonnistuneen. Kukaan ei ole herännyt, ihmettelet ja vedät vessan turhaan. Siitä on tullut tapa, jotta ihmiset luulevat sinun käyneen vessassa, vaikka oikeasti elämäsi on pelkkää paskaa. Astelet varoen keittiöön, näet pöydällä lapun ja luet sen. Huoltajasi on juuri lähtenyt isoveljesi kanssa kaupungille, sinut on siis jätetty yksin. Ethän sinä ole edes heille kertomassa asiasta, mielesi pahuudesta ja kuolettavasta totuudesta. Sinuun sattuu, pyydät uutta mahdollisuutta, anot ja rukoilet sitä. Et halua hyväksyä tosiasiaa, että tätä ei voi vain pyyhkiä.

Menet keittiön valkeille kaapeille, otat sieltä kaksi hapankorppua. Voitelet leivät, ajattelet ruuan auttavan, jotta jaksaisit. Heti kun maistat yhtään leivästä, sinua rupeaa oksettamaan. Syöt kuitenkin molemmat leivät, voit pahoin, se näkyy sinusta. Olet kalpea, liki väritön, mutta ei se merkitse enää mitään. Sinulla on ystäviä, jotka tukevat missä tahansa tilanteessa ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, he ymmärtävät sinua. He hyväksyvät sen, että olet valehdellut ja satuttanut toisia, et edes tahallasi. Oikeastaan kaikki on tällä hetkellä liian ristiriitaista, menet jälleen sänkyyn, suljet silmäsi, sinähän täriset.

Avaat tietokoneen, kukaan ei ole enää haukkunut sinua. Kukaan ei ole enää painanut sinua alemmas, mutta kylmät väreet kulkevat selkääsi pitkin muistojen takia. Sinä et halua olla hirviö, olet pyytänyt anteeksi, mutta se ei tunnu riittävän. Oikeastaan kyse oli vain hullusta kateudesta, halusit olla jotain enemmän, nythän sinä olet. Kaikki tuntevat sinut, tietävät luonteesi, muttet enää haluakaan tällaista elämää. Haluat olla taas se hiljainen tyttö, joka ei satuttaisi kärpästäkään, sinä olisit vaikka mieluummin yksin keskellä tätä kaikkea. Pari henkilöä, jotka joutuivat juorun kohteeksi, ovat antaneet jollain asteikolla anteeksi.

Silti siellä oli muitakin, sinun täytyy saada heiltä se siunaus, että kaikki on hyvin. Sinun pitää saada anteeksi, muuten et pärjää, et pysty jaksamaan. Tarvitset anteeksiannon, etkä mitään muuta. Sinua itkettää, ystäväsi näkee kun itket muttei ymmärrä asian vakavuutta. Lomaa on vielä jäljellä, mutta et halua mennä kouluun, koska tiedät mitä on tulossa. Et kestä niitä katseita, huutoja, nimityksiä ja raivoa, joka puskee läpi sydämeesi asti. Se viiltää syvälle, mutta yrität kestää. Sydämesi kuori on nykyään aivan liian heikko, mutta tämäkin asia varmasti parantuu ajan kanssa. Sinun täytyy niellä tekojesi seuraukset, ottaa itseäsi niskasta kiinni.

Osaat jo varautua kaikkeen, mutta siltikin uskot että pari seuraavaa yötä ovat niitä kauheimpia. Kyllä tämä tästä, toitottelet itsellesi, vaikka olosi on joku kauhein. Olet kuitenkin ylpeä, koska asia tuli selväksi ja olet luvannut jotain. Lupaus vuodelle 2011 on, ettet enää valehtele tai sekoita muita henkilöitä valheisiisi. Sinä olet kokonainen juuri sellaisena kuin olet, sinä olet nyt saanut leiman valehtelijana, mutta niinhän sitä sanotaan: Aika parantaa haavat ja virheistä tulee opetuksia, jotka muistamalla saat itsestäsi paremman ihmisen.