Kii

Pidän kii tästä kaikesta, ettei kyyneleet katoa. Mä pidän kii susta kovaa, mä pidän kii liian kovaa.

Mä työnnyn voimalla sun sisään, enkä välittänyt kivusta. Liukastevoide kyllä helpotti asiaa ja kondomi turvasi tilanteen. Ei, en pelännyt että tulisit raskaaksi, eikä astmanikaan voinut levitä. En myöskään ollut mitenkään muuten tautinen tai likainen, mutta kumi oli tapa muiden joukossa. Sä kiljaisit mun korvaan säröisesti, tiesin ettet nauttinut tilanteesta, vielä. Rupesin hinaamaan itseäni edestakaisin sun lihasten ympärillä, jotka supisteli varsin ärsyyntyneenä käytöksestäni. Aloitin rauhallisilla liikkellä, varoen ja samalla silitellen sun selkää.

Korvakäytäviin tunkeutui sun voivottelu, joka ei ollut nautinnollista, mä tiesin että suhun sattui. Mä jatkoin samaa liikettä ja sun perseen seinämät raapivat arkaa lihasta, mä tunsin olevani tulessa. Roihumassa takassa, treenatun vatsan alapuolelta ainakin polviin asti. Joku, joka oli keksinyt seksin, varmaan tälläkin hetkelle naureskeli huvittuneena tilanteelle. Miksi ihmeessä aluksi piti sattua, miksei se ikuinen nautinto voinut alkaa heti ensimmäisellä työnnöllä. Pikkuhiljaa se olento kuitenkin heltyi nähdessään sun kärsivän ilmeen ja kuvittelin hullun painavan nyt jotain "good feeling"-nappia.

Mua kutsuttiin tuttuun seitsemänteen taivaaseen, kun kipu alkoi kadota kehosta ja pari odottamatonta huokaisua karkasi huulilta. Uskalsin ripeyttää tahtiani, kun sä et enää kiroillutkaan tarkoituksella. Tuntemattoman mielestä se voisi olla hauskaa, mutta sun oli tapana itsestään ruveta kiroilemaan hiljaa, jos suhun sattui. Se oli sellaista puhdasta kipua, joka viilsi sun kehoa ja lievitit sitä sanoilla. Sä olit niin aito, aina kun me rakasteltiin, sä elit sitä hetkeä tuntekkaammin kuin kukaan muu mun tuntema. Ei mulla paljon muita ollut ollutkaan, joten sut tunsi hyvin ja tiesi äänensävystä, milloin kiroilu alkoi vetää mukaansa voihkaisuja.

Sä tiukensit jalkojasi mun pakaroilla ja kiedoit tärisevät kätesi kaulalle, kun mä olin ronskisti sanottuna hinkannut sua jo mukavan kymmenisen minuuttia. Niin, sä olit mun sylissä. Se oli parhain asento meille nykyään ja mä olin monesti vaatinut nähdä sun kasvot, joka ei onnistunut jos sun selkä tervehti mun kasvoja. Sun kynnet raapivat mun ihoa väkivalloin, äänet nousivat korkeuksiin ja punaiset tekokynnet upposivat mun selkään. Mä irvistin tunteelle, mutten osannut välittää siitä tämän toisen tunteen rinnalla. Jälleen mä tihensin liikkeitäni ja tiesin olevani lähellä, liiankin lähellä.

Hätäisenä tartuin kiinni sun nivusiin, enkä ehtinyt kuin hipaista varren kärkeä kun laukesin sun sisään. Mä olin silti järjettömän ylpeä työni tuotoksesta, liikutin kättäni transsissa sun peniksellä ja lopulta päästit järjettömän vahvan äänen kurkustasi. Painoit hikisen rintakehäsi omaani vasten, irrotit kädet mun selästä, lennätit käsivartesi selkäsi taakse, joka taipui sillaksi. Se, miten sä ilmoitit kiitoksesi oli niin uniikki ja mä olin useasti ihmetellyt, miten sun selkä kaartui niin paljon. Mä henkäisin terävästi jotain 'rakastan sua' tapaista, johon et jaksanut vastata vaan halasit mua kiitollisena.

Sitten sä nousit ylös, samalla poistuen mun sisältä ja sanoit meneväsi suihkuun. Vesi valui monta minuuttia, samalla kun sä lauloit pienessä kaakeliseinien täyttämässä kopissa hiljaa ja iloisesti. Tullessasi pois ilmoitit meneväsi ulos vilvoittelemaan, kiedoit harmaan kylpytakin kauneutesi ympärille ja heitit avaimen saunan puolelle. Niin, avaimen. Meidän saunan ovessamme oli avain, joka kuului pieneen lukkoon, joka puolestaan oli entisten asujien idea. Oven alla oli minimaalisen pieni rako, joka ei tuottanut raitista ilmaa. Kuitenkin sieltä kuparinen, ohut avain silti luiskahti mukavasti rajan yli.

Mä vastaanotin sen rennosti ja heitin samalla löylyä, hymyillen itsekseni. Kun päätin lähteä ja tungin avainta lukkopesään, se ei mennytkään läpi. Yritin uudestaan, kunnes tajusin sen olevan aivan väärän mallinen. Naurahdin kuivasti, yritin peitellä hätäisyyttäni ja huutelin sua nimeltä. Kiukaan kivet hohtivat kuumina ja höyry täytti koko tilan. Mä hengittelin syvään, kuvittelin astman olevan vain sana, ei se ollut mikään ongelma. Kuitenkin, kun henkeä alkoi ahdistaa, mä päädyin karjumaan sua luokseni. Tunsin sydämen ympärille kiedotun silmukan löystyvän, kun jonkun askeleet lähestyivät.

Kävelit hitaasti kylpyhuoneen valkopuiselle ovelle ja lähemmäs hivuttautuessasi hymyilit erikoisesti virnistellen. "Bill, tää avain on väärä", mä mutisin ja toistelin sitten lausetta yhä kovempaa, kun et tuntunut kuulevan sanojani millään. Sä  tulit ihan oveen kiinni, painoit molemmat kämmenet sen polttelevaa lasia vasten ja hymy sun kasvoilla repesi nauruun. "Tietysti se on väärä, enhän mä kullalleni oikeaa antaisi." Tällaisiin tilanteisiin kokoaa voimia läpi elämän, mutta mä olin voimaton.

Mä en ymmärtänyt sun sanoja, en halunnut ymmärtää niitä, mä kuulin väärin. En voinut toitotella kuulleeni varmasti väärin, muttei tämä ollut mahdollista. Sä irrotit lakatut kyntesi, kätesi ovesta, nauroit mulle. Se ei ollut sun nauru, sä halveksit mua ja heittelit mun sydäntä käsissäsi, kunnes se lopulta tippui lattialle. Mun hengittäminen kävi yhä raskaammaksi, mä olin hävinnyt taistelussa, johon en ollut saanut valmistautua. Hiki suorastaan virtasi alaspäin ja näkökenttä täyttyi valkoisista pisteistä.

Kaksi nuorta istuivat sylikkäin rengaskeinussa, auringon laskiessa kallion taakse. Rotevampi oli kietonut vahvat kätensä omistavasti toisen ympärille, joka hymyili enkelimäisesti auringon osuessa kasvoihin. Tämän sormet hivelivät rakkaansa kämmenselkää, silittelivät rauhoittavasti. Lettipäinen suukotteli hieman nuoremmalta näyttävää poikaa valkealla kaulalle ja sai tämän sulkemaan silmänsä.

"Tom, rakastatko sä mua?" Puuterinaamainen kysyi tosikkona ja käänsi päänsä taakse, nähdäkseen toisen silmiin.
"Totta kai", vastasi se lihaskimppu ja naurahti pienesti toisen käytökselle, joka oli niin hämmentävä, ettei hän osannut suhtautua.
"Rakastaisitko sä mua, vaikka mä tekisin mitä?" Mustalla kajaalilla kehystetyt silmät iskeytyivät toisen omiin ja tämä avasi jälleen lävistetyt huulensa.
"Mä rakastaisin ja rakastan sua aina ikuisuuteen asti, vaikka sä tekisit mitä tahansa."