AJANKOHTIA ☆

Kirkas valonsäde nousee yhtäkkiä Antonin ikkunan korkuudelle, mutta poika ei sitä huomaa, vaan kääntää tyytyväisenä kylkeään. Sälekaihtimet on illalla jo aikaisin suljettu, mutta silti pieni auringon säde alkaa pilkistämään yhdestä raosta. Se suuntautuu symmetrisesti ja tarkoin kohti Antonia. Mustahiuksista nuorukaista alkaa hieman häiritsemään ja pian valonsäde on aivan hänen luomiensa kohdalla. Viimeinkin tämä päättää raottaa hieman silmiään, eli herää.

Poika nousee todella vaivalloisesti ja huokaisten sänkynsä päälle istumaan ja vetää hitaasti loitommas söpöä muumipeitettä. Tälle tulee kylmä ja hän nousee väreet yläselässään kokonaan sängystä, nousten kaappiaan kohti. Kun matka on vihdoin saanut päätöksensä, A avaa puiset kaapin ovet. Hän katsoo hämillään sisältöä ja alkaa penkomaan. Osa tarkoin viikatuista vaatteista, lentelevät seinään ja osa ryhtyy tervehtimään sängyn muumipeittoa. Kun vihdoin poika on saanut ylleen mustat pillifarkut ja Aku Ankan kuvalla korostetun paidan tämä hipsii alakertaan päin, vatsa on alkanut uhkailevasti murahdella nuorukaiselle.

Kun Anton on laskeutunut viimeiselle portaalle, tämä käy huoneen läpi. Hän katsoo lakatun puulattian jälkeen kellertävät tapetit, joissa on jotain kauniita koukeroita. Katse vaeltaa vilkkaana keittiöntason ohi, kiiltävään lavuaarin ja pysähtyy lopulta puhtaan valkoisen jääkaapin kohdalle. ”Ihan kiva.” poika mutisee itsekseen talon kokonaisuutta. Tämä hymyilee hetken ja lähtee sitten hinaamaan jalkojaan kohti kylmiötä. A tutkii hetken kaapin sisältöä, kunnes päätyy ylähyllyllä keimailevaan mansikkajogurttiin. Poika nappaa vihellellen kaapista hopealusikan ja istuutuu ruokapöytään, alkaen kaapia jogurttiaan.

-
Anton näpyttelee huoneensa yhdessä nurkkauksessa matopeliä, jonka on kyllä päässyt monta kertaa jo läpi. Vaikka vaikeustasoakaan nuorukainen ei ole viitsinyt vaihtaa, tämä aina nauraa itsekseen, kun pääsee saman tason uudestaan ja uudestaan läpi, rikkoen välillä edellisen ennätyksensä. Poika huokaisee ja nousee tylsistyneenä ikkunalaudalleen. Tämä katsoo jonnekin kauas ja näkee kuinka pari suurta lintuparvea liitävät raikkaan sinisellä taivaalla. Poika pureskelee hetken kynsiään ja painaa vasemman poskensa viileään ikkunalautaan. A sulkee hitaasti luomensa ja miettii kaukaisia, varmaan myös entisiä ystäviään. Pian tämä avaa jälleen suklaan ruskeat silmänsä.

Poika työntää kännykkänsä mustien farkkujen taskuun ja mutisee jotain epämääräistä itsekseen. Nuorukainen avaa ovensa ja lähtee hitain, pienin askelin kohti alakertaa. Tämä jopa haukottelee pari kertaa makeasti ja astelee sitten viimeisetkin rappuset alas. Poika viljelee suunsa täyteen kauheita kirosanoja ja päästää ne sitten ilmaan, lintuparven sekaan. Ei vain yksinkertaisesti ole mitään tekemistä. Tämä mutisee jotain epämääräistä ja huomaa sitten raikkaan sinisen, tv-ruudusta tutun kahvinkeittimen. ”Tv-mainokset siis tehoavat.” poika naurahtaa ja etsii käsiinsä purupussin sekä pienen hopealusikan. Hetken päästä ilmoille leijailee tuore kahvin tuoksu ja tämä alkaa pohtia kahvimukien paikkoja.

--

LOMAKKEITA ☆

Nimi: Valéntino ”Valéntin, Val, V” Harold Frey. Tämä nimi on kaunis, kuten sen alkuperäkin. Valéntino oli nuorukaisen äidin antama nimi, ennen kuin tämä eräänä synkkänä sunnuntaina kuoli leikkauspöydälle, syöpä oli liian raskas taakka. Val on oikeastaan aika hyvin toipunut asiasta, mitä nyt koki vähän raskaamman murrosiän ja ramppasi jokatoinen päivä psygolokilla. Hänen isänsä meni uusiin naimisiin, kierrettiin rakennekyntisen pikkurillin ympärille ja sukunimi vaihdettiin Diamondiksi. Agatha ei tehnyt mitään vaikutusta Valiin, joten nimenmuutos ei onnistunut mustatukkaisen kanssa – niinpä tämä kantaa jokapäivä ylpeänä harteillaan Valéntino Freytä.

Ikä: Viime jouluaattona Valéntin täytti vihdoin ne upeat, kauan odotetut kahdeksantoistavuotta. Tämä ei juhlinut synttäreitään erityisemmin, ottamatta huomioon naapurin mummoa, joka toi kaurakeksejä. Valin oli pakko kohteliaisuuden nimissä kutsua lempeäkasvoinen nainen sisään ja juoda tämän kanssa ne vaivalloisen suuret kupilliset mustaa kahvia. Loppuillan nuorukainen katseli ensin teeveetä pienessä kerrostaloyksiössään, kunnes soitti ystäville ja lähti näiden kanssa lähibaariin juomaan kunnon miehen lailla. Kun humala oli riittävän suurella asteikolla, tämä kaatui vahingossa jonkun naisen syliin. Lillyn syliin, josta tuli hänen ensimmäinen todellinen rakkautensa. Unelta tuntuva suhde mureni kuitenkin pieniin palasiin, kun nainen sai rinnalleen jonkun nyrkkeilijän.

Seks. Suunt: Valéntin on seurustellut ainutlaatuisesti, kaksi kertaa elämänsä aikana, koska valitsee vain juuri ne oikeat, eikä ”melkein oikeita”. Silti mustahiuksinen on kokeillut niin naisen kuin miehenkin kanssa elämää, viattomista hymyistä seksiin ja intohimoisiin suudelmiin. Valin käsitys rakkaudesta ei siis liity mitenkään siihen sukupuoleen, vaan erilaiseen ulkonäköön ja sisäiseen kauneuteen. Jos joku ei tajunnut, hän on bi.

Ulkonäkö: Valéntin on kovin söpö ilmestys, omistaa luonnostaan mantelinruskeat hiukset, jotka on ajan myötä värjätty liki mustiksi. Silmät ovat suuret, tumman ruskeat ja ripset pidemmät kuin monilla naisilla (älkää silti luulko että tämän ripset ovat jotkut langat). Kasvojen muoto on taiteellisen veistoksellinen, pyöreähköt posket ja melko pieni nenä. Finneistä ei ole koskaan ollut ongelmaa, kasvot ovat puhtaat ja valkeat.

Valin tyyli perustuu kauluspaitoihin, kapeita jalkoja korostaviin pilleihin ja nappikorviksiin (kyllä, miehellä on normaalit korvanreiät). Kauluspaidoissa näkyvät haaleat sävyt, neonvärit tai muut vastaavat ovat Valéntinolle painajaista. Pillit ovat ehdoton vaatekappale, oli sää mikä tahansa. Harmaa, sinisen vaaleat sävyt, ”kulunut kangas” ja leveät vyöt ovat miehen mieleen. Kenkiä voisi nimettää intohimoksi, koska niitä löytyy enemmän kuin moni jaksaa laskea. Kymmeniä pareja, osa jo liian pientä kokoa, värejä laidasta laitaan – mutta kaikki silti tennareita. Kyllä Valéntinoa tervehtii joka aamu sängyn vieressä söpöt aamutohvelit ja kesäisin jalkaan käy sandaalit, mutta muuten uskollisena ystävänä ovat ne nauhakengät, joita mies ei aina edes jaksaisi sitoa, haha.

Luonne: Nyt päästään hienoimpaan osuuteen. Valéntinon luonne on mysteeri, lukolla varustettu portti. Rauhallinen, hetkessä elävä optimisti tämä ainakin on. Mies rakastaa kitaransoittoa, arkisten asioiden valokuvaamista, runojen rustaamista ja hymyilemistä. Val on hiljainen persoona, viihtyy paljon yksin ja on rakentanut vuosien aikana melkoisen suojamuurin ympärilleen. Hän valitsee kaikki läheiset ihmiset tarkasti ja etenee vähän kerrallaan, joten tummahiuksisen kanssa täytyy osata olla kärsivällinen. Valéntino antaa helposti anteeksi, eikä ole pitkävihainen. Hän ei myöskään suuttuessaan huuda, vaan monien ihmisten ihmetykseksi – hän itkee. Mies nauraa tilanteen osuessa oikeaksi paljon ja antaa itsestään lempeän ensivaikutelman, mitä ei kukaan rupea kiistämään.

Pähkinän kuoressa:

> polttaa harvoin tupakkaa, vain suuren ärtymyksen tai stressin alla
> ei omista sisaruksia
> intohimona tennarit, kitaran soitto, runojen rustaaminen ja suklaa
> omistaa mustan kissan, koska haluaa rikkoa epäonnisuus-myyttiä
> äiti kuollut aivosyöpään
> on ujo ja hiljainen, yleensä Valéntinoa täytyy lähestyä itse ensin
> pelkää hämähäkkejä, ukkosta ja 'sekoaa' halloweenin aikoihin
> seksi ei ole tärkeää parisuhteessa, mutta kertoo välittämisestä
> juo vain vähän juhlissa
> kiroilee aivan liian usein
> ns. ”kasvissyöjä”, mutta syö silti kalaa
> vihaa hammastahnamainoksia, pilkunnussijoita ja pukufriikkejä
> on ollut joskus koulukiusattu, mutta se ei ole nykyään ongelmana
> ei pidä poskia puristelevista mummoista
> on liian laiha eikä syö tarpeeksi ruokaa
> haluaa vielä joku päivä tavata jonkun rakkaan ja välittävän tyypin
> bi

--

nimi: Agatha ”Aga, A” Joan Frey. Nimen hän on perinyt äidiltään, ennen kuin tämä kuoli eräänä synkkänä sunnuntaina leikkauspöydälle. Nyt isä on päässyt siitä yli, vaikka se vaivalloista onkin. Uusi äiti ei ole mitään vanhaan verrattuna, mutta pakko siihen mielistelijään on tottua. Neidon isä on nyt ollut pari vuotta tämän kanssa naimisissa, kun päättivät mennä vihille. Niin, ja Agathaltahan ei mitään kysytty, jälleen kerran. No, kun tämä uusi pakotti nuorukaisen isän tekoripsiä räpyttämällä (maailman kolmanneksi epätoivoisin keino) vaihtamaan sukunimensä Glamooriin, Aga pani vastaan. Niin, nyt nimi sitten on ja pysyy Agatha Freynä.

ikä: Agatha täytti viime syksynä upeat 18-vuotta, yksin juhlien. Lukuun ottamatta naapurin mummoa, joka toi kaurakeksejä ja niinpä neidin oli pakko kutsua tämä sisään. Kun vaivalloisen suuret teekupilliset oli kitattu kurkusta alas, jatkoi Aga juhlimista lähiöbaarissa ja niinpä hän tapasi Markin. Elämän ensimmäisen rakkauden, ja luuli tätä upeaa tunnetta jopa todeksi. No, aivan turhaan. Markin kanssa juttu hajosi pieniksi murusiksi, kun mies sai rinnalleen jonkun supermallin. Aga suri suhteen katkeamista aika pitkään, ja on pitänyt etäisyyttä poikiin.

seks.suunt: Agatha luuli nuorempana itseänsä bi:ksi, mutta se olikin vain joku sen hetken huuma. Kyllä, hän on suudellut tyttöä ja ehkä jopa vähän ihastunutkin yhteen, mutta se sitten siitä. Nykyään Aga on varma, että hetero on ja sellaisena pysyy.

siviilisääty: Kuten jo kerroin, nuorukainen on tällä hetkellä sinkku ja onnellinen. Hänellä ei ole mitään sinkkutyttöjen boksia, jossa pitsat lojuvat seiniin liimautuneina ja hikiset sukat saavat kelvata samoina päivästä toiseen. Neiti asuu (tai oikeastaan asui, koska roolipelin juonen takia asia sai muutoksen) pienessä, kerrostalo-asunnossa ja kokkailee mielellään. Tietenkään ei ole pahasta, jos se aito rakkaus vielä joku päivä kulman takaa löytyisi.

u-näkö: Kuvahan tietysti löytyy. En aio kiistää väitettä, että Aga on pitänyt etäisyyttä pojista, mutta tämä ei tarkoita etteivät pojat olisi kyselleet puhelinnumeroita ja mese-osoitteita. Oikeastaan neito on aika suurikin viheltelyn ja kuiskausten aihe. A omistaa todella kapeat jalat, mutta pitää sitä piirrettä itse vain hyvänä. Hänellä ei ole mitään langanlaihaa vartaloa, mutta ylipainoakaan ei ole tämä koskaan joutunut kokemaan. Tämä nuorukainen on myös hulluna 70-luvun hameisiin ja kaikkeen söpöön. Agatha oikeastaan vain korostaa jalkojaan, koska käyttää pillifarkkuja, eivätkä nuoruuden lökärit enää saa mitään muuta kuin oksentelua aikaan.

Agalla oli kaikkien hämmästykseksi nuorempana ruskeat hiukset, melkein mustat hiukset ja silloin tätä jopa kiusattiin. Koulussa alkoi tuo ”lumikki”-nimitys niin ärsyttää, että neito tepasteli lähimpään kampaamoon ja värjäytti itsensä vaaleahiuksiseksi. Voi että, kyllä alkoivat poikien hymyt korostua ja vientiä olisi riittänyt. A oli silti tottunut niin hyvin yksin oloon, että tämän kanssa seurustelu oli pelkkiä ruusunpunaisia haaveita ja kyllä kyyneliä vuodatettiin kun aina tämän kauniin blondin suusta pääsi karkea ”ei”. Hiukset on myös pörrötetty ja leikattu parista kohtaa kerroksittain.

Kengät eivät ole olleet koskaan A:lle mikään tärkeä asia, kunhan ei tarvitse ulkona tepastella paljain jaloin. Silti tämä on todella onnellinen, että kenkälaatikosta löytyy jalkaan laitettavaa vaikka millä mitalla. Sieltä löytyy Converseja erilaisissa sävyissä, varvastossuja pari kappaletta, sängyn vieressä tervehtii joka aamu söpöt aamutohvelit ja sitten: korkokengät. Nämä ovat aina olleet Agathan kiinnostuksen kohde ja niitä on monia kymmeniä kappaleita. Pakkohan se on myöntää, että osa on jo jäänyt pieniksi, mutta niitä neito ei ole vain raaskinut heittää pois. Toisin sanoen, hulluna kaikenmaailman korkkareihin – oli kyseessä sitten kiilapohjat, korkeat, modernit tai elegantimmat.

luonne: Agathalle on opetettu jo pienestä pitäen, että luonne on tärkein. Vaikkei Agalla tai kenelläkään voi olla ”täydellistä” luonnetta, neito omistaa ihailtavan piirteen, kohteliaisuuden. Hän on myös herkkä. Ei tämä itke ulkoisesti tai mitään, mutta jos joku oikeasti satuttaa, niin se raapaisee sydämestä. Sitten vielä nuorukaisen vahvin olemus, temperamentti. Kun neito suuttuu, hän ei huuda, vaan mutisee jotain itsekseen ja painuu sitten omaan huoneeseensa. Siellä hän kyllä huutaa itsensä puhki ja raivoaa, muttei halua ilmaista tunteitaan kenenkään naaman edessä. Yleensä musiikki saa tämän nuoren rauhoittumaan ja pian, kun kuulokkeet ovat soineet korvilla pari minuuttia, tämä pyytää anteeksi. Vaikka välillä itse Agatha ei olisikaan syypää, hän ei välitä ja se arvokas suomenkielen sana tulee kuin apteekin hyllyltä.

muuta: Eipä mitään erityistä. Agatha on kyllä joskus ollut tupakkariippuvainen, mutta pitkän ja raskaan ajan jälkeen A on päässyt eroon tavastaan, eikä ole ikinä enää edes koskenut kaupan houkuttelevia tupakka-askeja. Nuorukainen juo vain juhlissa, mutta välillä klubeilla tulee otettua pari liikaa. Näin käy silti vain harvoin, minkäänlaista riippuvuutta ei ole. Neito ei pystyisi edes kuvittelevansa vetävän jotain huumeita. Puhdas on siis niin ulkoa kuin sisältä.

--

ESIMERKKEJÄ #1

Haukottelin syvään ja uskaltauduin lopulta hörppäämään uudestaan kaakaostani. Totesin tyytyväisenä juoman sopivan lämpöiseksi ja rupesin lappaamaan pienellä hopealusikalla kermavaahtoa suuhuni. Väliajoin hymähtelin musiikin tahdissa ja keinuin huomaamattomasti tuolin pehmusteiden päällä. Kun seinäkellon viisari oli liukunut yhden neljänneksen eteenpäin, lasini näytti tyhjää. ”Ilmiselvästi liian pieni lasi.” sanoin itsekseni ja mittailin katseellani lasia. Pian tarjoilija suoristeli essuaan ja käveli sitten luokseni hakemaan juoman pois. Kaikki oli niin hyvin.

ESIMERKKEJÄ #2

Kallistun vielä asteen taaksepäin, taivuttaen niskani mutkalle. Se ei satu, koska tiedän olevani lähellä päämäärää – se on tärkeintä. Kynteni ovat taas kasvaneet ja ne ovat muuttuneet vahvemmiksi. Vaikka kuinka yritän käyttää niiden pituutta hyväkseni, se ei riitä. Tahdon voima on suuri, mutta silti välissä on vielä kauhea matka. Oikeastaanhan matka on lyhyt, mutta se tuntuu pitkältä. Päätän nopeasti mielessäni tehdä epävarman ratkaisun ja kallistun vielä vähän. Viimeinkin! Käsi hipaisee julistetta. Ennen kuin ehdi tajutakaan, riemu oli liian nopea tunne. Tuoli lähtee kallistumaan, koko ajan lisää ja lisää. Sitä kutsutaan kaatumiseksi. Takaraivon täyttää järjetön kipu ja sanat jäävät kurkkuun kiinni. Tömähdys ja pimeää. Pelkkää pimeää.